Digitaalisen valokuvauksen yhteydessä puhutaan polttovälin muuntokertoimesta, kinovastaavuudesta ja cropp-kertoimesta.
Pohdinta johtuu siitä, että yleensä kuvaajat pitävät referenssinä 35 mm kinofilmin ruudun kokoa, eli 36 x 24 mm kokoista filmiruutua. Mutta digitaalisten kameroiden kuvasensorin koko saattaa olla huomattavasti tätä filmikokoa pienempi. Esimerkiksi 1,5 kertaisen polttovälikertoimen aiheuttava digijärjestelmäkameran kennon koko on 23,6 x 15,8 mm (useat Nikon mallit). Pieni kenno vaikuttaa aivan kuin suuremmasta kuvasta leikattaisiin osa (cropp). Kun suuren filmin ja pienen kennon kuvat valmistetaan samaan kokoon, esimerkiksi 15 x 10 cm paperikopioksi, näyttää 100 mm objektiivilla otettu pienen kuvakennon kuva samalta kuin 150 mm objektiivilla otettu suuren filmikoon kuva.
Eli digikamerassa objektiivit muuttuvat pitkäpolttovälisemmiksi kuin mitä ne ovat filmikamerassa.
Objektiivi ei tietenkään fyysisesti muutu miksikään. Kyse on vain siitä, että monille kuvaajille 35 mm filmikamera on se perusta, jonka pohjalta heti tietää millaisen kuvan 28 mm, 50 mm tai 400 mm objektiivi tuottaa. Kun objektiin kiinnittää digitaaliseen pienen filmikoon kameraan, kuvaaja joutuu suorittamaan mielessään polttovälimuunnoksen hahmottaakseen, että 50 mm objektiivi onkin hänen digikamerassaan 1,5 kertoimella 75 mm objektiivi, eli pieni teleobjektiivi.
Tällä kertaa ei tarkoitus ole kuitenkaan tarkastella tätä monelle jo varsin tutuksi käynyttä muuntokerrointa sinänsä, vaan vakuuttua siitä, että jos on pitänyt kinokoossa ihanteellisena muotokuvaukseen soveltuvana objektiivina 85 mm objektiivia, niin 1,5 kertoimellisessa DX koon digikamerassa vastaava kuva saadaan 57 mm objektiivilla.
Oheisessa kuvassa alhaalla tasolla A on 35 mm filmikameran kuvataso ja sen yläpuolella pienemmän kennon kuvataso B. Objektiivi taittaa molemmille täsmälleen saman kuvan, eli kohde K näyttää molemmissa täsmälleen samalta. K:n rajaus on sama, K:n etuosa 1 täyttää kuva-alasta molemmissa saman verran ja K:n takaosa 2 täyttää molemmista kuvista saman verran.Tämä tarkoittaa, että optinen vaikutelma on molemmissa sama. 85 mm objektiivin soveltuvuus muotokuvaukseen perustuu siihen, että se pienenä teleobjektiivina ei erityisesti korosta lähellä olevia kohteita, kuten laajakulmaobjektiivi tekisi, mutta se ei myöskään liiaksi litistä kuvaa, kuten teleobjektiivi tekisi.
Kuvasta nähdään, että vaikutelmaltaan samanlaisen kuvan saamiseen tarvitaan sitä lyhyempi polttovälinen objektiivi, mitä pienempi kuvakenno on. Eli mitä pienempi viiva B on, sitä lähemmäksi objektiivia sitä on kuvassa siirrettävä, jotta se edelleen tallentaa täsmälleen saman kuvan kuin suuri filmiruutu A.
Ihanteellinen muotokuvausobjektiivi ei siis aina ole 85 mm objektiivi, vaan kuvakennon kokoon suhteutettu sopivan polttovälinen objektiivi. Objektiivi ei muutu ominaisuuksiltaan miksikään, mutta sen muodostaman kuvan vaikutelma muuttuu kuvakoon mukaan!
Tässä kirjoituksessa ei pohdittu syvätarkkuuteen vaikuttavia asioita, jotka jossain määrin vaikuttavat esimerkiksi siihen millainen lopullinen suurennettu kuva on esimerkiksi tässä käsitellyillä 85 ja 57 mm objektiiveilla.
